Jari Mustonen

Emanuelle in America (Emanuelle Amerikassa, 1977)

Ohjaaja:

• Joe D'Amato

elokuva arvostelu

Ohjaus: Joe D'Amato

Joe D'Amaton Emanuelle in America muistetaan usein Emanuelle-sarjan väkivaltaisimpana teoksena. Laura Gemser esittää nimikkohenkilöä, muotikuvaajaa, joka alkaa tutkia yläluokan seksuaalisia harrastuksia. Pintakiiltoa ja glamouria pursuavat illalliset päättyvät orgioihin, joissa leikitään roolileikkejä ja seurataan kuinka nainen runkkaa hevosen penistä, ja aamun koitettua, palataan takaisin virkatehtäviin. Ihmisten seksuaalinen nälkä on kuitenkin kyltymätöntä. Juhlat seuraavat toisiaan, ja kun kaikki on jo koettu, aletaan kulkea äärimmäisyydestä toiseen, kunnes naimapuuhien taustalla pyöritetään suttuisia filmejä, joissa nuoria naisia silvotaan verille.

Toisin kuin monissa myöhemmissä D'Amaton erotiikkaa ja eri genrejä sekoittavissa elokuvissa, ei Emanuelle in Americassa venytetä eroottisia kohtauksia ylettömiin, mikä on iso plussa. Ja kun vihdoin päästään elokuvan kaikista puhuttelevimpaan osuuteen, nähdään varsin autenttista kidutusta, joka shokeerasi 70‑luvulla ja shokeeraa yhä. Ilkeän sivumaun kyseiselle materiaalille antaa elokuvan aihe, Emanuelle in America, koska 70‑luvulla yleistyi trendi, jossa halpaa eurokauhua ja ‑eksploitaatiota virtasi Italiasta kansainvälisille markkinoille, yleisöille, jotka halusivat nähdä yhä rankempaa ja rankempaa tavaraa, sekä erotiikan että verisyyden suhteen.

Juuri tästä on kyse myös Emanuelle in Americassa: rikkaat kuluttavat joutilasta aikaansa tirkistelemällä mitä provosoivimpia naimapuuhia, kunnes enää naisten silpominen auttaa saamaan erektion (ei edes mikään kaukaa haettu ajatus, kun katselee nykyisten erotiikkaliikkeiden synkimpiä hyllyjä). Suoranaisesta yhteiskuntakritiikistä ei kuitenkaan ole kyse, sillä näitä elokuvia tehtiin ennen kaikkea dollareiden perässä, jonka myös D'Amato itse myöntää. Puhuttelevaa on sen sijaan se että elokuva saatettiin graafiseen muotoonsa, jotta se myisi paremmin.

Emanuelle in America on monessakin mielessä D'Amaton kenties kiinnostavin elokuva. 70‑luvun puolessa välissä elettiin Just Jaeckinin Emanuelle-elokuvien jälkeistä kulta-aikaa, ja koska myös Bitto Albertinin Black Emanuelle menestyi, uskallettiin uusiin Emanuelle-projekteihin satsata rahaa. D'Amaton toinen onnenpotku oli saada elokuviinsa Black Emanuellen tähti, Laura Gemser, ja näin alkoi monivuotinen ja menestyksekäs yhteistyö. Gemserin ja Gabriele Tintin romanssi (pari avioitui kuvausten aikana) puhkesi koko loistoonsa elokuvaa tehdessä, joten Gemser nähdään elokuvassa kauneimmillaan ja hän suorastaan hehkuu hyväntuulisuutta. Itse D'Amato puolestaan oli aloittanut ohjaajan uransa vasta muutamaa vuotta aiemmin.

Emanuelle in America on viipyilevää eurosleazea aidoimmillaan. Hitaasti rakentuva draama, sinne tänne ripotellut eroottiset kohtaukset ja äärimmäinen sadismi ovat pitäneet huolen siitä, että elokuva on myös yksi D'Amaton haetuimmista.