Antti Tohka

Bussikavaljeeri (1996)

Ohjaaja:

• Eeva Vuorenpää

elokuva arvostelu

Ohjaus: Eeva Vuorenpää

Bussikavaljeeri kertoo bussikuski Pentti Hartikaisen tarinan lyhyesti ja ytimekkäästi. Tutustumme mieheen, jolla on luonnonkikkara tukka ja koti täynnä Majorcalta raahattua matkamuistokrääsää. Kuuluisaksi hän on tullut hyväntuulisuutensa vuoksi, hän turisee asiakkaiden kanssa halusivatpa he sitä tai eivät. Välillä iloinen kuski rupeaa spontaanisti laulamaan. Vähemmästäkin matkustaja kusee housuihinsa.

Hartikaisen elämä kerrataan, käyden läpi lapsuus ja muutto perähikiältä Helsinkiin. Tarinan yleissävy on iloinen, kuvausryhmä on jopa päässyt seuraamaan kuinka bussikavaljeeri laulaa iloisesti kylvyssä (tosin tämä kohtaus puuttuu joistakin esitetyistä versioista). Iloiseen yleissävyyn tulee hetkellinen särö, kun palataan herran avioeroon. Ymmärrystä löytyy, miksi vaimo oli vain yhtenä päivänä lähtenyt lätkimään. Tässä vaiheessa katsojallekaan ei enää minkään pitäisi tulla yllätyksenä, mutta asiat saavat bisarrin käänteen, kun ilmenee, että Hartikaisella on avioliiton peruja oleva poika. Vitun kylmäävissä kohtauksissa seurataan, kuinka isä ja poika viettävät laatuaikaa yhdessä. Ohjaajalla on varmasti ollut hyvät aikomukset, kun poika vedettiin mukaan isästä kertovaan dokumenttiprojektiin. Taiteilijan elämä on joskus sellaista, ettei ymmärretä, että Hartikainen junior todennäköisesti puukotettiin kiusaajien toimesta kuoliaaksi Bussikavaljeerin tv‑ensi-illan jälkeisenä koulupäivänä. Nyt on ehkä liian myöhäistä ottaa yhteyttä Amnesty Internationaliin. Epilogissa mainitaan, että uusi emäntä on hakusessa. Joku oli jopa vastannut rempsakan savolaismiehen kirjeenvaihtoilmoitukseen. Ihmeellinen on elämä. Tsemiä Penalle!