Tätä kirjoittaessa raivotauti on tartuttamassa myös Amerikkaa, Rabiesin kerätessä suitsutusta ja hyviä arvosteluja New Yorkissa Tribecan filmifestivaaleilla. Kotimaassaan arvaamattoman suosion kohteeksi päätynyt elokuva nähtiin ensi kertaa Israelin ulkopuolella maaliskuun alussa Fantasporto-festivaaleilla Portugalissa. Siellä Elitisti pääsi jututtamaan myös Rabiesin käsikirjoituksen tehnyttä puheliasta ohjaajaparivaljakkoa välittömästi elokuvan esityksen jälkeen.
Ellei toisin mainita, Suomessakin jossain vaiheessa nähtävän elokuvan tekijäkaksikko kommentoi haastattelussa kollektiivisesti Tupu, Hupu ja Lupu ‑tyyliin toisiaan täydentäen ja toistensa lauseita jatkaen. Mahdollisia spoilereitakin juttuun mukaan mahtuu, mikä näin varoituksen sanana kerrottakoon.
Mika Helminen: Yleisö tuolla salissa taisi pitää näkemästään. Paljon taputuksia ja paljon spontaaneja naurahduksia.
Navot Papushado: Joo, mieletöntä! Ihmiset puhkesivat aplodeihin useasti keskellä elokuvaa, ei meillä Israelissa...
Mistä idea Rabiesin käsikirjoitukseen syntyi?
NS: Olin aina halunnut tehdä slasher-elokuvan ja opiskelin Aharonin (Keshales) oppilaana elokuvaa parin muun Rabiesin teossa mukana olleen tyypin kanssa. Hän kannusti minua aina tekemään jotain erilaista elokuvan saralla ja idea jonkinlaisesta lajityyppisekoituksesta arkipäivän todellisuuden ja fantastisten kauhuelementtien välillä nousi pintaan.
Kun sain elokuva-alan opintoni päätökseen Tel Avivin yliopistossa, Aharon toimi lopputyönä tekemäni lyhytelokuvan tuottajana. Kerroin hänelle, että meidän on tehtävä kauhuelokuva. Ja meidän on tehtävä slasher-elokuva, jossa itse viiltäjä ei tapa ketään! Koska sellainen olisi ollut liian konventionaalista, liian Israelia; "tuo tyyppi on paha, kammottava ja tappaa ihmisiä". Halusimme antaa tilaa alatekstille; rivien välissä ja pinnan allakin tapahtuu, joten siksi tällainen ratkaisu.
Kun sain elokuva-alan opintoni päätökseen Tel Avivin yliopistossa, Aharon toimi lopputyönä tekemäni lyhytelokuvan tuottajana. Kerroin hänelle, että meidän on tehtävä kauhuelokuva. Ja meidän on tehtävä slasher-elokuva, jossa itse viiltäjä ei tapa ketään! Koska sellainen olisi ollut liian konventionaalista, liian Israelia; "tuo tyyppi on paha, kammottava ja tappaa ihmisiä". Halusimme antaa tilaa alatekstille; rivien välissä ja pinnan allakin tapahtuu, joten siksi tällainen ratkaisu.
Aharon Keshales: Meillä Israelissa ei ole sarjamurhaajia. Ja kun pyörittelimme mielessämme ideaa slasher-elokuvasta, huomasimme että meidän tulisi ilmeisesti kehittää myös psykopaatti mukaan juonikuvioon. Sarjamurhaaja joka ei murhaa ketään alkoi tuntua hyvältä idealta ja kuten ehkä huomasit, elokuvassamme on juuri sellainen.
Kyllä. Omaperäinen ja onnistunut idea. Laitoitteko omaa rahaanne Rabiesin tekemiseen vai miten rahoitus järjestyi?
Meillä ei ole mitään "omaa rahaa"! (naurua)
En tiedä miten asia toimii Suomessa tai muualla, mutta Israelissa homma menee niin että haet paikalliselta elokuvasäätiöltä tai kulttuurirahastolta rahoitusta elokuvallesi. Sitten odotat vastausta huonolla tuurilla 1–2 vuotta, jonka jälkeen joku ministeriön dorka tyrmää hankkeesi. Meillä ei ollut aikaa tai kärsivällisyyttä siihen prosessiin ja aloimme hakea rahoitusta yksityisiltä markkinoilta. Suunnitelmana oli löytää joku tyyppi, joka on tarpeeksi hullu sijoittaakseen omia rahojaan meidän projektiimme. Ja tiedätkö mitä, me löysimme sellaisen! Näinkään ei Israelissa oltu aiemmin toimittu, se oli ennenkuulumatonta! Rahaa ei tosin ollut käytettävissä paljon, Rabies on pienen budjetin elokuva, mutta sitä oli sen verran että projekti saatiin tehtyä.
En tiedä miten asia toimii Suomessa tai muualla, mutta Israelissa homma menee niin että haet paikalliselta elokuvasäätiöltä tai kulttuurirahastolta rahoitusta elokuvallesi. Sitten odotat vastausta huonolla tuurilla 1–2 vuotta, jonka jälkeen joku ministeriön dorka tyrmää hankkeesi. Meillä ei ollut aikaa tai kärsivällisyyttä siihen prosessiin ja aloimme hakea rahoitusta yksityisiltä markkinoilta. Suunnitelmana oli löytää joku tyyppi, joka on tarpeeksi hullu sijoittaakseen omia rahojaan meidän projektiimme. Ja tiedätkö mitä, me löysimme sellaisen! Näinkään ei Israelissa oltu aiemmin toimittu, se oli ennenkuulumatonta! Rahaa ei tosin ollut käytettävissä paljon, Rabies on pienen budjetin elokuva, mutta sitä oli sen verran että projekti saatiin tehtyä.
Saitteko loppujen lopuksi taloudellista tukea miltään viralliselta instituutilta?
Kyllä. Saimme kuvausten päätyttyä rahaa jälkituotantoon ja mahdollisuuden toteuttaa esimerkiksi elokuvan värimäärittely pätevällä kalustolla Berliinissä. Ja kun Rabies oli valmis, kaikki halusivat nimiensä näkyvän krediiteissä, koska olimme onnistuneet värväämään Israelin hienoimmat näyttelijät mukaan.
Niin, mukana on ymmärtääkseni liuta Israelin huippunäyttelijöitä, isoja nimiä. Miten ihmeessä sellainen onnistui?
Lior Ashkenazi on suunnilleen nimekkäin ja kuuluisin näyttelijä Israelissa. Lihaksikas tyyppi, joka esittää toista poliiseista elokuvassa. Israelin Tom Cruiseksikin kutsuttu Ashkenazi on tosin sittemmin hiukan lipsunut dieetistään.
Saimme jotenkin välikäden kautta lähetettyä tekstiviestin hänen vaimolleen ja tätä kautta sovittua tapaamisen Ashkenazin kanssa. Näytimme hänelle otteita aiemmasta lyhytelokuvastamme ja kerroimme, että olemme kirjoittaneet hänelle roolin tulevassa elokuvassamme. Hän suhtautui asiaan myönteisesti ja kertoi aina halunneensa näytellä kauhuelokuvassa, mutta kukaan ei ollut aiemmin pyytänyt. Käsikirjoitukseen tutustuttuaan hän otti parin viikon kuluttua yhteyttä ja kertoi luulleensa roolinsa olevan isompi, mutta lähtevänsä mukaan koska juttu vaikuttaa lupaavalta ja hauskalta!
Toinen erittäin tunnettu ja arvostettu näyttelijä Israelissa on metsänvartijan roolissa nähtävä Menashe Noy. Hänen hahmonsakin nimi on Menashe, koska kirjoitimme osan häntä varten. Joka tapauksessa, saimme ujutettua ohjaajanakin tunnetulle Menashelle Rabiesin käsikirjoituksen ja hän kertoi seuraavana päivänä pitävänsä siitä, mutta lisäsi ettei ymmärtänyt hahmonsa motiiveja. Kerroimme hänelle, että roolihahmosi motiivi on säilyä hengissä! Se riitti, hän halusi mukaan.
Sen jälkeen homma eteni kuin dominoefekti, jokainen tunnettu näyttelijä halusi lukea käsikirjoituksen...
Saimme jotenkin välikäden kautta lähetettyä tekstiviestin hänen vaimolleen ja tätä kautta sovittua tapaamisen Ashkenazin kanssa. Näytimme hänelle otteita aiemmasta lyhytelokuvastamme ja kerroimme, että olemme kirjoittaneet hänelle roolin tulevassa elokuvassamme. Hän suhtautui asiaan myönteisesti ja kertoi aina halunneensa näytellä kauhuelokuvassa, mutta kukaan ei ollut aiemmin pyytänyt. Käsikirjoitukseen tutustuttuaan hän otti parin viikon kuluttua yhteyttä ja kertoi luulleensa roolinsa olevan isompi, mutta lähtevänsä mukaan koska juttu vaikuttaa lupaavalta ja hauskalta!
Toinen erittäin tunnettu ja arvostettu näyttelijä Israelissa on metsänvartijan roolissa nähtävä Menashe Noy. Hänen hahmonsakin nimi on Menashe, koska kirjoitimme osan häntä varten. Joka tapauksessa, saimme ujutettua ohjaajanakin tunnetulle Menashelle Rabiesin käsikirjoituksen ja hän kertoi seuraavana päivänä pitävänsä siitä, mutta lisäsi ettei ymmärtänyt hahmonsa motiiveja. Kerroimme hänelle, että roolihahmosi motiivi on säilyä hengissä! Se riitti, hän halusi mukaan.
Sen jälkeen homma eteni kuin dominoefekti, jokainen tunnettu näyttelijä halusi lukea käsikirjoituksen...
Ja kaikki halusivat mukaan elokuvaan?
Täsmälleen. Näyttelijöiden agentit alkoivat soitella meille kertoen, että se ja se tyyppi haluaisi mukaan elokuvaamme. Se meni todella hulluksi ja jopa siihen pisteeseen, että meidän oli sanottava todella tunnetuille näyttelijöille ei. Agentit panikoivat, me panikoimme – kuka kertoisi tähdille, että mukaan ei enää mahdu!
No, heidän täytyy vain odottaa seuraavan elokuvanne tekemistä...
Joo, he kyselevät malttamattomina "koska teette seuraavan, haluan ehdottomasti mukaan"(naurua). Ehkä he ovat saaneet tarpeekseen komedioissa ja sotadraamoissa näyttelemisestä, jotka ovat todella suosittuja Israelissa.
Pitääkö paikkansa, että käytitte ainoastaan luonnonvaloa Rabiesin kuvauksissa?
Joo. Opiskeluaikana kehittelimme tämän konseptin miten tehdä pienen budjetin kauhuelokuva; pieni kuvaustiimi, vain saatavilla oleva puvustus‑ ja maskeerausarsenaali sekä valaistuslaitteisto. Siis vain sellaista mikä on välittömästi käsiesi ulottuvilla.
Käänsimme tuon eduksemme, mikäpä muu on taistelujen lisäksi niin israelilaista kuin kuumuus, kesä ja auringonvalo. Siellä on valoisaa, joten miksipä ei hyödyntää sitä elokuvassamme. Kuvasimme elokuvan yhdeksässätoista päivässä ja vuorokauden kahdestatoista valoisasta tunnista voi kuvausteknisistä syistä hyödyntää vain kahdeksaa. Joten se aiheutti pieniä paineita ammattilaisnäyttelijöiden kanssa aikataulujen kaltaisten seikkojen suhteen. Mutta he kaikki olivat suurenmoisia ja laittoivat sydämensä peliin kuvauksissa antaen meille noviiseillekin energiaa. Rankat, mutta hauskat ja mahtavat kuvaussessiot.
Käänsimme tuon eduksemme, mikäpä muu on taistelujen lisäksi niin israelilaista kuin kuumuus, kesä ja auringonvalo. Siellä on valoisaa, joten miksipä ei hyödyntää sitä elokuvassamme. Kuvasimme elokuvan yhdeksässätoista päivässä ja vuorokauden kahdestatoista valoisasta tunnista voi kuvausteknisistä syistä hyödyntää vain kahdeksaa. Joten se aiheutti pieniä paineita ammattilaisnäyttelijöiden kanssa aikataulujen kaltaisten seikkojen suhteen. Mutta he kaikki olivat suurenmoisia ja laittoivat sydämensä peliin kuvauksissa antaen meille noviiseillekin energiaa. Rankat, mutta hauskat ja mahtavat kuvaussessiot.
Ennen varsinaista epilogia, loppukohtauksessa metsään eksyy autoileva perhe, ovatko kohtauksessa mukana olevat näyttelijät myös tunnettuja kasvoja Israelissa?
Kyllä, todella tunnettuja näyttelijöitä kahdessakin polvessa, tuttuja komediakasvoja televisiosta ja niin edelleen. Joten tuntui hyvältä idealta laittaa heidät tällaiseen cameo-kohtaukseen.
Sellaiselta se vaikuttikin, hauska kohtaus.
Joo, ja tietyllä tapaa myös israelilaisin kohtaus koko elokuvassa. Niin Israelia...
Nalkuttava vaimo...
Nalkuttava vaimo, nalkuttava aviomies, kitisevät lapset autossa ja sitten tämä veren peitossa oleva tyyppi...halusimme tehdä cameoista unohtumattomat. Ja onhan siellä muitakin. Danny Geva, joka esittää pahiskyttää on loistava näyttelijä ja nähdään yleensä rakastettavien tyyppien, hurmurien rooleissa. Siis täysin vastakohtaisissa osissa Rabiesin rooliin verrattuna. Vaaleatukkainen tyttöjen suosikki, joka elokuvassamme esittää sikamaista poliisia hiukset mustaksi värjättynä. Totta puhuen, emme tienneet millaista reaktiota odottaa!
Vähän kuin Henry Fonda Huuliharppukostajassa...
Juuri niin! Rakastettava, aina hyvä ja oikeudenmukainen sinisilmä vähän toisenlaisessa roolissa. Koekuvasimme itse asiassa aika montaakin hyvää näyttelijää tuohon poliisin rooliin, mutta Danny Geva naulasi hahmon vakuuttavimmin.
Kuulin että Rabies oli varsin suosittu teatterikierroksellaan Israelissa?
Joo, se oli kaikkien aikojen menestyksekkäin kauhuelokuva maassamme, jenkkituotannot, espanjalaiset ym. mukaan lukien. Saimme genrelle paljon uusia ystäviä, sillä kukaan ei katsele kauhuelokuvia Israelissa. Siksi sellaisen tekeminen juuri siellä olikin riskaabelia.
Kuinka monella kopiolla elokuvaa esitettiin Israelissa?
23 kopiolla ja viimeksi kuulemamme katsojaluku, josta on jo aikaa, oli yli 50 000 mikä on noin 10 000 katsojaa enemmän kuin kauhuelokuvat saavat Israelissa katsojia keskimäärin. Rabies sai Israelissa R‑luokituksen, mikä tarkoittaa kiellettyä alle 18‑vuotiailta. Sen luokituksen Israelissa saavat yleensä vain pornoleffat. Ihan vertailun vuoksi, Piranha 3D luokiteltiin meillä kielletyksi alle 14‑vuotiailta.
Tuollainen on omiaan pienentämään katsojalukuja.
Sanopa muuta. Israelissa näytetään elokuvateattereissa väkivaltaisempaa kamaa alhaisemmalla ikärajalla. Mutta jos olet maan ensimmäisen slasher-elokuvan tekijä, sinulla on jo valmiiksi tietynlainen maine. Paria kohtaa siistimällä olisimme saaneet ikärajaa alemmaksi, mutta se ei kiinnostanut.
Ette halunneet lähteä sille linjalle?
No hei, et voi alkaa tehdä ensimmäistä israelilaista kauhuelokuvaa jo lähtökohtaisesti kompromissina. Kun katselen uutta amerikkalaista kauhua jota on laimennettu sovintoratkaisuna ikärajan alentamiseksi, olen hyvin pettynyt. Kauhuelokuvaa katsoessamme haluamme kauhistua. Näimme juuri Kim Ji‑woonin I Saw the Devil ‑elokuvan, jos leikkaat pois nilkan silpomisen ja muut, mitä jää jäljelle? Ei kovin paljon.
Se oli häijy kohtaus...
Joo! Heh, runsaasti häijyjä kohtauksia siinä elokuvassa...
Oletteko menossa Rabiesin kanssa muille elokuvafestivaaleille?
Kyllä. Yksi oikein merkittävä festivaali on tulossa, mutta meillä ei ole vielä lupa puhua siitä. (Kyseessä oli New Yorkin Tribeca-festivaali, jonka ohjelmistoa ei haastattelua tehtäessä vielä ollut julkistettu toim.huom.) Kaikenlaista on työn alla, mutta hepreankielisen genreblenderin tyrkyttäminen maailmalle ei varmasti ole maailman helpoin asia.
Ehkäpä "ensimmäinen kauhuelokuva Israelista" toimii jonkinlaisena positiivisena mainoslauseena...
Toivomme tosiaan niin! Fantasporto on ensimmäinen elokuvafestivaali jossa Rabies nähtiin Israelin ulkopuolella ja täällä on ollut mahtavaa!
Osasiko Fantasporton yleisö reagoida ja nauraa "oikeissa kohdissa?"
Yleisö reagoi täydellisesti! Israelissa ei ole perinteitä kauhuelokuvien katsomisessa, ihmiset eivät tiedä milloin pitäisi itkeä ja milloin nauraa. Käsittämätöntä miten ihmiset täällä tajusivat jutun niin täydellisesti. Kun miina räjähti ja yksi maamme suurimmista tähdistä singahti liekeissä ilmaan, kukaan ei hiiskahtanut saati nauranut näytöksessä Israelissa. Vaikka heidän jos kenen, olisi pitänyt ymmärtää konteksti.
Pidämme paljon korealaisista elokuvista, joissa on aina naurua, draamaa ja kauhua samassa hengenvedossa. Israelissa kelataan "pitäisikö nyt nauraa, odotetaanko meidän nyt nauravan". Se on toisaalta ymmärrettävää, koska Rabiesia katsomaan tuli kotimaassamme paljon elokuvassa näyttelevien tähtien ihailijoita. Ihmisiä, jotka tulivat elokuviin vain ja ainoastaan heidän takiaan ja jotka eivät kenties ole elämänsä aikana nähneet ainuttakaan kauhuelokuvaa.
Pidämme paljon korealaisista elokuvista, joissa on aina naurua, draamaa ja kauhua samassa hengenvedossa. Israelissa kelataan "pitäisikö nyt nauraa, odotetaanko meidän nyt nauravan". Se on toisaalta ymmärrettävää, koska Rabiesia katsomaan tuli kotimaassamme paljon elokuvassa näyttelevien tähtien ihailijoita. Ihmisiä, jotka tulivat elokuviin vain ja ainoastaan heidän takiaan ja jotka eivät kenties ole elämänsä aikana nähneet ainuttakaan kauhuelokuvaa.
Luulenpa, että asiat tulevat muuttumaan sen suhteen Israelissa.
Uskomme niin. Rabies ei ole vielä saavuttanut täyttä potentiaaliaan sielläkään. Elokuva tulee Israelissa pian saataville pay‑per‑view ‑muodossa ja dvd‑julkaisu on myös suunnitelmissa. Mahdollisuudet saavuttaa vielä paljon suurempi yleisö kasvavat. Ja elokuvan teatterissa nähneet israelilaiset ehkä ymmärtävät pointtimme paremmin uusintakatselun myötä.
Rabies tosiaan on hauska, mutta myös dramaattinen samaan aikaan.
Kyllä. Hiukan vaikeata israelilaiselle elokuvayleisölle vielä toistaiseksi. Mutta me nappaamme heidät, saamme kyllä heidät koulutettua.
Aiotteko työskennellä jatkossakin yhdessä?
Kyllä, jaamme samanlaisen ajattelutavan ja pari projektia onkin jo suunnitelmissa. Hillittömän suuria budjetteja ei vieläkään ole näköpiirissä esimerkiksi tulevaan trilleriprojektiimme, kerromme mielellämme lisää sitten kun sen aika on. Mutta genre-elokuvat ovat ehdottomasti se mikä kiinnostaa ja mitä aiomme jatkossakin tehdä.
Rabiesin erikoisefektit näyttivät erittäin hyvältä, orgaanisilta.
Kiitos! Tiimin efekteistä vastaavat, maskeeraajat jne. ovat opiskelutovereitamme ja rajallinen budjetti sai heidänkin luovuutensa puhkeamaan kukkaan. Ja olemme sen suhteen vanhanaikaisia, että cgi‑höpsötyksillä on pilattu monta elokuvaa.
Teimme paljon pitkiä ottoja, joista jokainen on periaatteessa ensimmäinen tai toinen, sillä uusintoihin ei ollut varaa. Huolellisen esityön ansiosta miinaräjähdyksetkin saatiin heti purkkiin kuten suunnittelimme. Edes toiseen ottoon ei ollut välttämättä mahdollisuutta. Ja hiukan tässä asiassa valehtelimmekin näyttelijöille; vasta kun eka otto oli mennyt nappiin kerroimme tyypeille, että toiseenkin olisi ehkä ollut varaa. (naurua)
Teimme paljon pitkiä ottoja, joista jokainen on periaatteessa ensimmäinen tai toinen, sillä uusintoihin ei ollut varaa. Huolellisen esityön ansiosta miinaräjähdyksetkin saatiin heti purkkiin kuten suunnittelimme. Edes toiseen ottoon ei ollut välttämättä mahdollisuutta. Ja hiukan tässä asiassa valehtelimmekin näyttelijöille; vasta kun eka otto oli mennyt nappiin kerroimme tyypeille, että toiseenkin olisi ehkä ollut varaa. (naurua)
Lopputuloksena on kuitenkin pahuksen toimiva elokuva, vai mitä mieltä itse olette?
Rabiesin materialisoituminen on kaiken kaikkiaan pitkän taistelun ja sinnikkyytemme tulos. Ihmettelemme edelleen, että elokuva saatiin ylipäänsä tehtyä. Mutta olemme erittäin ylpeitä lopputuloksesta ja kiitoksen velkaa mahtaville ja solidaarisille näyttelijöillemme tällaisessa kengännauhabudjetin elokuvassa.
Kuvaus‑ ja tuotantoassistenttejamme ei voi kyllä kyllin kiittää näyttelijöiden aikataulujen järjestämisestä. Heidän panoksensa ja Aharonin tietämys asiasta auttoivat järjestämään aikataulut siten, että kunkin osuudet saatiin purkitettua 4–5 päivässä.
Kuvaus‑ ja tuotantoassistenttejamme ei voi kyllä kyllin kiittää näyttelijöiden aikataulujen järjestämisestä. Heidän panoksensa ja Aharonin tietämys asiasta auttoivat järjestämään aikataulut siten, että kunkin osuudet saatiin purkitettua 4–5 päivässä.
Paljon kiitoksia juttutuokiosta ja onnea Rabiesille sekä tuleville Papushado-Keshales ‑tuotannoille!
Kiitoksia mielenkiinnosta! Itse asiassa haluaisimme joskus kuvata talvisessa Suomessa lumen keskellä jotain tulevaa projektiamme!
Tervetuloa, paljon lämmintä vaatetta mukaan!