Vengeance Videota pyörittää Toby Russell, tuttu aikoinaan sekä lehteä että lukuisia tärkeitä vhs‑kasetteja julkaisseen Eastern Heroesin toisena perustajajäsenenä sekä useiden viihdyttävien, mutta pinnallisiksi jäävien kungfuleffadokumenttien, kuten Cinema of Vengeance (1994) ja Top Fighter (1995), ohjaajana. Suuri osa Vengeance Videon elokuvista onkin jo aiemmin Eastern Heroesin vhs:sällä ulos saattamia.
Tähän mennessä kuulostanee siis varsin hyvältä! Eikun tilaus vetämään, eiväthän sellaiset nimikkeet kuin Incredible Shaolin Thunderkick (1982) tai Five Kung Fu Daredevil Heroes (1979) voi tarjota muuta kuin luunmurtumankatkuisia päähänpotkintaelämyksiä! Riemu ja toivo vanhempien independent-mäiskeiden pelastavan uuden messiaan saapumisesta hiipuvat kuitenkin nopeasti kun ensimmäinen Vengeance Video dvd löytää tiensä asiakkaan odotuksesta turvonneisiin kouriin ja siitä edelleen innostuksen ansiosta ylierittyneen syljen tahmaamaan soittimeen.
Paketoinnissa tökkii heti ulkonäkö. Eastern Heroesin muinaiset vhs:sät (jotka nekin olivat usein briteissä jo isojen kotelojen aikakaudella julkaistujen pieksäntänauhojen uudelleenpaketointeja) näyttivät miltei poikkeuksetta houkuttelevilta ja kansitaiteen oli laatinut joku asiansa osaava taho, mutta Vengeance Video on päättänyt säästää kustannuksissa ja todennäköisesti Russell itse on pubi-illan jälkeen taittanut kannet kahdeksan vuotta vanhalla versiolla Wordista. Tästä seuraa se, ettei näitä koteloita kehtaa pitää hyllyssään esillä. A/v-laadullisesti pysytään samalla linjalla. Useimmat elokuvat on masteroitu vhs:siltä ja vieläpä huonosti, mikä johtaa liikkeen pikselöitymiseen ja mömmöytymiseen eli toisin sanoin vielä kehnompaan kuvaan kuin vanhoilla kaseteilla.
Vengeance Video on julkaissut kasan varteenotettavia pienten tuotantoyhtiöiden martial arts ‑helmiä, joihin lukeutuvat mm. Ng See‑yuenin The Invincible Armour (1977), Fong Chiungin The Rebellious Reign (1980), Wu Kuo Jenin Wu Tang Vs. Ninja (Ninja Hunter, 1987), Eric Tsangin The Challenger (1979) ja Liu Chia-liangin & Gordon Liun Shaolin & Wu Tang (1983). Muutama nimike katalogin kermaa on ilmestynyt jopa anamorfisina laajakangasversioina, toistaiseksi ainakin Lee Chiun Fearless Dragons (Two on the Road, 1980) sekä Simon Hwan Demon Strike (1979). Tämänkertaisessa satunnaisotannalle perustuvassa esittelykatsauksessa emme kuitenkaan pureudu yllämainittuihin, omat koherentimmat arvostelunsa ansaitseviin pienoisklassikoihin, vaan pääosan yhtiön ulosannista muodostavan, kokkareisemman ja todennäköisesti ainoastaan hakkelusnälkäisen kuluttajan rahojenryöväystarkoituksessa puoli-ilmaiseksi levitettäväksi hankitun elokuva-aineksen ruodintaan.
Tänä autuaana aikana, jolloin kamppailuelokuvaharrastajain suurimmat huolenaiheet ovat kuvanlaadultaan liki virheettömien Shaw Brothers ‑julkaisujen ääniraitojen kehnot uudelleenmiksaukset ja Foxin Golden Harvest ‑klassikoiden tekstitysten käännöslähteiden arveluttavuus, on virkistävää välillä muistella Vengeance Videon kautta aikaa, jolloin asiat eivät olleet näin hienosti. Tai vitut se mitään virkistävää on, turhauttavaa ja masentavaa lähinnä. Mutta täytyyhän sitä hyvää arvostaakseen äyskäröidä silloin tällöin myös paskaa, joten sekaan vaan!
